Meriharakan kimakoita huutoja kantautuu Iso-Huopalahdelta varsinkin toukokuussa, jolloin alueen kautta Jäämeren rannikolle muuttavia lintuja pysähtyy ruokailemaan lietteille. Muulloinkin voi lajin sieltä tavata, sillä joitain pariskuntia pesinee lähitienoon luodoilla.
L, R
Monista muista kahlaajista poiketen kapustarinta laskeutuu harvoin rantalietteille. Muuttoparvia tai yksittäisiä muuttajia voi kuitenkin nähdä keväällä ja syksyllä. Useimmiten lajin havaitsee haikeista yksitavuisista kutsuäänistään. Havainnot ovat vähentyneet parilla viime vuosikymmenellä.
HL
Venäjän tundralle maamme kautta muuttava tundrakurmitsa on havaittu kuudesti Iso-Huopalahden rantalietteillä kolmasti touko–kesäkuussa ja kolmasti heinä–syyskuussa. Viimeisin havainto on tehty 5.6.2014.
HL, R
Töyhtöhyyppien mustavalkeina välkkyviä parvia alkaa ilmaantua maisemiin maaliskuulla. Ennen siirtymistään pelloille ja niityille ne ruokailevat ojissa ja vesien rannoilla. Suurimmillaan hyyppäparvet ovat elo–syyskuussa, jolloin nuoretkin linnut ovat läsnä parvissa. Aikoinaan laji pesi alueella.
L, R
Vain kiurun kokoinen pikkutylli sinnittelee pesimälintuna Iso-Huopalahden perukassa yhden parin voimin. Muuttomatkallaan pysähtyneitä pikkutyllejä laskeutuu lahden perukkaan keväisin ja syksyisin silloin kun vesi on matalalla.
P 0–1, L, R
Tyllin näkeminen alueella on helpointa huhti–toukokuussa ja elo–syyskuussa, jolloin lintuja siirtyy pohjoisille asuinalueille ja sieltä pois. Tylli on pikkutylliä hieman isompi, nokka on kaksivärinen ja koivet keltaisen oranssiset. Lentoääni tyyl-li poikkeaa selvästi pikkutyllin napakasta piy -äänestä.
L, R
Kuovin pienempi sukulainen on harvalukuinen läpimuuttaja alueella. Paras ajankohta havaitsemiseen on toukokuun puoliväli, jolloin läpimuutto pohjoiseen on runsainta. Poismuuton aikaan heinä–elokuussa pikkukuoveja on havaittu alueella selvästi harvemmin.
HL
Kuovin keväinen huikkaus kantautuu yleensä korviin maaliskuun lopulla. Pesimiseen ei paikkoja löydy, mutta uudelleen kuovin äänimaailmaan voi perehtyä jo juhannuksen tienoilla, jolloin naaraat alkavat muuttaa pois, kuukautta ennen koiraita ja nuoria. Elokuun jälkeen kuoveja ei juuri enää nähdä.
L, R
Kuovin keväinen huikkaus kantautuu yleensä korviin maaliskuun lopulla. Pesimiseen ei paikkoja löydy, mutta uudelleen kuovin äänimaailmaan voi perehtyä jo juhannuksen tienoilla, jolloin naaraat alkavat muuttaa pois, kuukautta ennen koiraita ja nuoria. Elokuun jälkeen kuoveja ei juuri enää nähdä.
L, R
Kookas, pitkäkoipinen mustapyrstökuiri on harvinainen pesimälintu Suomessa. Se tuntuu pitävän Iso-, sillä lähes poikkeuksetta muutama lintu pysähtyy lähes vuosittain levähtämään Iso-Huopalahden rantalietteille vapun tienoilla tai myöhemmin toukokuussa.
HL, R
Levähtävien suokukkojen määrä on vain murto-osa siitä mitä se oli Iso-Huopalahdella 30-40 vuotta sitten, jolloin isoja parvia riitti golfkentällekin tepastelemaan elo–syyskuussa. Matalan veden aikana suokulaisia vielä tapaa rantalietteillä pieninä parvina muistuttamassa paremmista ajoista.
HL, R
Muutamia lintuja nähdään lähes vuosittain muutolla pysähtyneinä Iso-Huopalahden lietteillä touko–kesäkuussa ja heinä–elokuussa, veden ollessa alhaalla. Ensimmäiset havainnot heinäkuulta 1971. Eniten sirriäisiä nähdään touko–kesäkuun vaihteessa. Suurin parvi 15 lintua 29.5.1993.
HL, R
Lapinsirri kuuluu suuresti vähentyneisiin lintuihimme. Peipon kokoisen savenharmaan pikkukahlaajan voi nähdä toukokuussa lieterannalla ja paluumuuton aikoihin heinä–elokuussa. Sitä on hyvin vaikea havaita oivan liejunvärisen suojavärin takia. Korkein lukema 24 lintua on laskettu 21.5.1994.
HL, R
Lapissa ja edempänä Venäjän tundralla pesivä suosirri pysähtelee kiireisellä kevätmuutollaan harvalukuisena toukokuussa Iso-Huopalahdenkin lietteillä. Paluumuutolla aikuisia voi tavata heinä–elokuussa, nuoria lintuja pääosaksi elo-syyskuussa. 1970-luvulla nähtiin heinäkuussa usean sadan linnun parvia, nykyisin vain muutamia kerrallaan.
HL, R
Venäjän tundran kasvatti on ollut kateissa alueelta jo yli 20 vuotta. Viimeisin havainto lienee 5.9.1997. Ennen vuotta 1997 pikkusirrejä havaittiin läpimuuttavina heinä–syyskuussa aika säännöllisesti, ja muutamia nähtiin toukokuussakin. Pikkusirrin raju väheneminen on havaittu muuallakin Suomessa.
HL, R
Lapin suolampareille pesimään kiiruhtava soma vesipääsky viettää talvensa Intian valtameren ulapalla. Muuttoparvia havaitaan joinain vuosina touko–kesäkuussa. Ainoa syyshavainto on nuoresta linnusta 24.–28.8.1972 (Kari Pirhonen). Linnut pyörivät paikallaan ympyrää ja nostavat pieneliöitä nokkansa ulottuville. Ensihavainto lajista on tehty neljästä linnusta 30.5.1955 (Matti Ketola).
HL, R
Rantasipi on karujen järven ja joenrantojen pesimälintu. Sen voi kuitenkin nähdä läpimuuttajana keväällä ja loppukesällä lahden pohjukan lietteiltä pikkueliöitä napsimassa. Sillä on tapana lentää veden yllä rytmikkäin matalin siiveniskuin.
P 0–1 paria, L, R
Metsäviklo kasvattaa poikasensa rastaiden ja muiden lintujen vanhoissa pesissä, jotka sijaitsevat enimmäkseen kuusissa. Keväällä ja loppukesällä metsävikloja ruokailee rantojen lietteillä sekä jokien ja ojien reunamilla, enimmäkseen yksittäin.
L, R
Mustaviklon kevätmuutto on kiireinen, mutta joitakin lintuja laskeutuu touko–kesäkuussa ruokailemaan Iso-Huopalahden perukkaan. Lintuja näkee säännöllisesti samoissa puuhissa heinä–syyskuussa. Mustaviklot kahlaavat usein muita vikloja syvemmällä rantavedessä.
L, R
Kimakat djyy-djyy -lentoäänet paljastavat valkoviklon läsnäolon kahlaajalietteellä lintujen vaihtaessa paikkaa. Valkoviklo on melko tavallinen ruokavieras Iso-Huopalahden rantalietteillä. Se on pitkäjalkainen kahlaaja ja muita vikloja kookkaampi.
L, R
Metsäviklon näköinen mutta pitkäjalkaisempi ja selkäpuolelta vaaleampi liro näyttäytyy muita viklojamme runsaampana Iso-Huopalahden rantamilla. Toukokuussa ja loppukesällä sateiset säät pakottavat liroja ja muitakin kahlaajia laskeutumaan, kun muuttosää käy epäkelvoksi. Huono sateinen sää voi tipauttaa muutolta 100–200 liroa lietteille.
L, R
Äänekäs pitkäkoipinne punajalkaviklo on perinteisesti saariston ja rannikon niittyjen ja kosteikkojen pesimälintu. Iso-Huopalahden perukassa se vierailee muuttoaikoina harvakseltaan. Varoittelevia lintuja on tavattu eli pesintäkin on voinut tapahtua.
P 0-1 paria, HL, R
Kurppiemme pienin osaa naamioitumisen taidon. Veden ollessa matalalla sen voi havaita taivaanvuohien ohella rantalietteen kasvillisuuden suojissa keväisin ja syksyisin. Lintu painuu liikkumattomaksi vaaran uhatessa. Jokunen uskalikko voi jättäytyä talven viettoon sulaojan varrelle.
HL, R
Tanakka ruskeankirjava lehtokurppa voi räpsähtää lentoon keväällä tai syksyllä Iso-Huopalahden lehdon pohjalta, missä se on tonkimassa ravintoa pitkällä nokallaan. Mainion suojavärin takia lintua on vaikea havaita ennen kuin se kohoaa lentoon.
P 0–1, HL, R
Taivaanvuohen soidinlentoa pääsee näkemään huhtikuun lopulta lähtien järviruokovyöhykkeen yllä. Yleensä linnun havaitsee soidinlennon syöksyvaiheessa kuuluvasta mäkättävästä äänestä, mikä syntyy uloimpien pyrstösulkien värinästä ilmanvastuksen johdosta. Elo–lokakuussa lietteillä on mahdollista havaita parhaimmillaan 20–30 piilottelevaa ruokailijaa.
P 2–3 paria, L, R
Taivaanvuohen soidinlentoa pääsee näkemään huhtikuun lopulta lähtien järviruokovyöhykkeen yllä. Yleensä linnun havaitsee soidinlennon syöksyvaiheessa kuuluvasta mäkättävästä äänestä, mikä syntyy uloimpien pyrstösulkien värinästä ilmanvastuksen johdosta. Elo–lokakuussa lietteillä on mahdollista havaita parhaimmillaan 20–30 piilottelevaa ruokailijaa.
P 2–3 paria, L, R
