Minuuttikaupalla jatkuvaa heinäsirkkamaista siritystä päästeleviä pensassirkkalintukoiraita on lauleskellut Iso-Huopalahden täyttömäen pensastoissa enimmillään 5–8 yksilöä. Alueen muututtua puistomaiseksi näitä yölaulajia on tavattu enää yksi kesää kohden.
Kuva: Jari Peltomäki
P 0–1 paria, HL
Viitasirkkalinnun öistä hepokatin siritystä muistuttavaa raksutusta on päästy kuuntelemaan lähes joka vuosi tiheimpien pensastojen äärellä. Enimmillään lintuja on ollut kolme koirasta yhtä aikaa äänessä. Jokunen on pysynyt paikalla pitkään, useimmat vain muutamia päiviä.
Kuva: Ari Kaarakainen
SP 0–1 paria, HL
Kultarinta saapuu Afrikasta vasta reilusti toukokuun puolella. Taidokas laulu raikaa monesta suunnasta, kuten Talin kartanon jalopuumetsiköistä, Mätäjoen varren lehdosta ja Iso-Huopalahden täyttömäen metsittyneiltä rinteiltä. Kultarinta suosii puistomaista ympäristöä ja lehtoja isoine puineen.
P 8–13 paria, HL
Ruovikossa ja pajukoissa asustelevan ruokokerttusen laulu on vuolasta matkintaäänten ja särisevien aiheiden lurittelua. Koiras laulaa sekä yöllä että päiväsaikaan, usein näkyvästi ruo´onkorrella. Innostuessaan se kiepsahtaa lyhyeen laululentoon. Pesänsä pariskunta kätkee matalalle kasvillisuuden suojiin.
P 5–8 paria, L
Talin-Iso-Huopalahden alueella on merkittävän tiheä viitakerttusesiintymä. Hivelevän kaunista laulua kuulla öisin ja varhain aamulla täyttömäen pensaikkoisilla rinteillä ja metsänreunan pajuviidoissa. Lauluaikaa kestää toukokuun lopulta juhannuksen tienoille. Koiraan laulu loppuu kuin seinään, kun se on saanut naaraan vierelleen. Parittomat joutuvat konsertoimaan pidempään.
P 10–20 paria, HL
Luhtakerttunen on viitakerttusen tavoin laulutaituri. Se suosii reviirinsä valinnassa sukulaistaan matalampaa kasvustoa. Molempien lajien yksilömäärä vaihtelee vuosittain melkoisesti muuttoaikana vallinneiden sääolosuhteiden säätelemänä. Luhtakerttusen laulu on paljon nopeampaa kuin viitakerttusen rauhallinen monenlaisten sävelteemojen toistelu.
P 3–7 paria, HL
Rytikerttunen pysyttelee tiiviisti lahtea kiertävän järviruokokasvuston sisuksissa. Sieltä kuuluu vuosittain muutaman rytikerttusen hidastempoista ja pingottunutta laulantaa, joka on helppo erottaa ruokokerttusten vuolaammasta ja kiihkeämmästä sävelvirrasta.
P 1–3 paria, HL
Kerttusten raskassarjalainen muistuttaa ulkonäöltään kookasta rytikerttusta. Rastaskerttunen ei ilmaannu ruovikkokasvustoon joka vuonna, mutta hyvien muuttosäiden siivittämänä joinain kesinä paikalla on konsertoinut kaksi koirasta. Ensimmäinen tieto lajista on 31.7.1985 rengastettu nuori lintu (Pekka Routasuo), mutta laulava koiras havaittiin vasta 13.5.1993 (Ilpo Huolman).
SP 0–2 paria, SL
Hernekerttu on ulkonäöltään vaatimattoman harmaanruskea pikkulintu. Vähälukuisen läpimuuttajan näkee useimmiten touko- tai elo–syyskuussa pensastoissa tai männyissä ruokailemassa. Vuonna 1986 hernekerttu pysytteli Iso-Huopalahdella joulukuun alkuun asti.
P 0–2 paria, L
Pensaskerttu viihtyy rehevässä pensaikkoisessa avomaastossa ja pesii alueella monen parin voimin. Sille riittää pesimäpaikaksi esimerkiksi ojanreunan iso vadelmikko tai tiheä ruusupensaspöheikkö. Innostuessaan koiras tekee pensaan latvasta lyhyen laululennon.
P 15–25 paria, L
Runsaslukuinen mutta huonosti niin ulkonäöltään kuin laulustaan tunnettu lehtokerttu ilmaantuu vasta toukokuussa, mutta koiraat aloittavat pian kauniisti solisevan laulantansa. Niillä on vain paha tapa luritella näkymättömissä lehtipuiden latvustossa. Alueen lehtimetsissä asustaa monen parin pesimäkanta.
P 7–10 paria, L
Mustapääkerttu on rehevien lehtojen ja sekametsien pesimälintu. Talin metsiköissä ja Mätäjoen lehdoissa sen kauniisti lavertavaa säettä saa kuulla toukokuun alkupuolelta lähtien. Koiraalla on erikoistuntomerkkinä musta baskeri ja naaraalla ruskea.
P 7–10 paria, L
Joitakin sirittäjiä havaitaan vuosittain ruokailemassa alueen puissa ja pensaissa. Linnut jatkavat muuttomatkaansa yleensä päivän tai parin kuluttua. Pesiminenkin saattaa toki olla mahdollista lehdossa. Syyskaudelta havaintoja on vain muutama.
P 1–2 paria, HL
Pajulinnun lähisukulainen on kuusimetsien asukki, joten se on havaittavissa vain läpimuuttajana. Syksyllä lajin ”hyit” -kutsuääntä kuulee puista ja pensastoista paljon useammin kuin kevätmuuton aikana. Joskus keväällä voi kuulla myös tiltaltin helposti tunnistettavaa laulua.
L
Runsaslukuisin lintumme pesii alueen lehdossa, metsiköissä ja avoimessa pensasmaastossa. Pajulinnun loppua kohden häipyvää mollisointuista säettä voi odotella kuultavaksi vapun tienoilla, kun vajaat 10 grammaa painavat linnut ovat kotiutuneet Etelä-Afrikasta.
P 8–15 paria, L
Pienin lintumme on kuusimetsien aito asukki. Iso-Huopalahden ja Talin alueella hippiäisiä näkee lähinnä syys–lokakuussa ja maalis–huhtikuussa läpimuuton aikana. Talvehtivia lintuja liikkuu alueella harvakseltaan, joskus lajin tapaa lintujen ruokintapaikoilla, joiden antimiin hippiäiset ovat alkaneet totutella.
SP 0–1 paria, L, HT
Harmaasieppoja pesii joitain pareja eri puolilla aluetta. Afrikan eteläosiin asti muuttavan vaatimattoman näköisen linnun laulukin on vähäpätöistä, hiljaista tirskahtelua, joka ei pitkälle kanna. Jotkut parit pesivät omakotitalojen pihapiirissä, kuten siirtolapuutarhan piirissä.
P 7–12 paria, L
Kirjosieppo ilmaantuu toukokuun alkupuolella Afrikan matkaltaan. Koiras kuuluttaa naarasta ahkerasti ja toistaa tankkaavaa säettään jopa pari tuhatta kertaa päivässä. Joskus se saa houkuteltua toisen naaraan pesimään lähipönttöön. Lintujen Auervaara osallistuu kuitenkin vain ensipesyeensä poikasten huoltoon. Alueella on vahva pesimäkanta hyvän pöntötyksen ansiosta.
P 20–50 paria, L
Pikkusieppo viihtyy vain vanhoissa metsissä ja onkin ikimetsien tunnuslaji. Muuttomatkallaan se pysähtyy joinain vuosina touko–kesäkuun vaihteessa Iso-Huopalahden täyttömäen metsiköissä ja silloin voi kuulla lauluakin. Syyshavaintoja on tiedossa kolme: 26.9.2010 ja 18.9.2011 (Kim Vinari) sekä 10.10.2014 (Tuula Granroth).
HL