Vaikka ajoittain oli koviakin pakkaskausia, niin aika runsas oli lintujen esiintyminen ja useita muuttolintujakin jäi talvehtimaan. Siitä kiitos varmasti monille alueella oleville talviruokinta paikoille.
Ensimmäinen upea vieras oli huuhkaja (Bubo Bubo), joka istuskeli kartanon pihakuusessa 12 joulukuuta.
Toisena ja harvinaisuutena saapui Talin alueelle hiiripöllö, (Suenia ulula). Tämä pöllö asustelee vakituisesti Kainuun ja Etelä-Lapin alueella mutta joskus varsinkin nuoret yksilöt hakevat uusia reviirejä. Tämä vieraamme näyttäytyi heti vuoden ensimmäisinä päivinä ja näin sen heti silloin istumassa harjoitusalueen tolpan nokassa. Pöllömme viihtyikin sitten koko talven aina maaliskuun lopulle asti. Sen esiintymisalue oli Talissa useimmiten nelos- ja vitosväylän välinen metsikkö.
Hiiripöllö on siitä erikoinen, että se lentelee myös päiväsaikaan. (muita ovat esim. suopöllö ja varpuspöllö). Hiiripöllön lentokuvio on haukkamainen ja pitkäpyrstöinen. Sen ruotsinkielinen nimi onkin ”hökuggla” eli haukkapöllö.
Kolmas talven erikoisuus oli Kaulushaikara ( Botaurus stellaris). Se ilmaantui kymppiväylän reunaan 15. maaliskuuta. Lintuhan on kaislikoiden ja ruovikkojen asukki ja tuolloin vielä olivat vedet jäässä. Olikin aika hämmästys kun lintu bongattiin korkealla kuusessa!
Kaulushaikaroita pesi joitakin pareja Isohuopalahden kaislikoissa aikaisemmin, mutta Tarvontien rakentaminen 50-luvun lopulla karkoitti linnut melullaan. Nyttemmin on kaulushaikaroita taas tavattu kevät- ja syysmuuttojen aikana Talia ympäröivien ruovikoiden yllä.
Lintua on erittäin vaikea nähdä, se piileksii enimmäkseen ruovikoiden seassa ja joskus sen näkee lentävän matalalla kaislikoiden päällä ilta- tai aamuhämärässä. Jos kaulushaikaraa onkin vaikea nähdä, niin sitä paremmin sitä voi kuulla. Ääni on kuin sumutorvella puhaltaisi tyhjään tynnyriin.
Niinpä vanhan kansan suussa lintua kutsuttiinkin ”tynnyrilinnuksi” juuri äänen takia.
Toinen vanha kutsumanimi oli paholaislintu koska lintua ei koskaan päässyt näkemään, ainoastaan kaislikosta kuului jopa pelottava mylvintä.
Mainittava talvehtiva vieras oli nokkavarpunen jo toisen peräkkäisen talven Talin ruokintapaikoilla.
Muita tänne talvehtimaan jääneitä vieraita olivat mm. muutama kottarainen, pieni parvi, n. 10-15 järripeippoa, muutama ”tavallinen” peippo, punarinta, tikli, taviokuurna, muutama pikkutikka. Unohtaa ei tietenkään saa meidän vakituisia talven ilojamme: lehtopöllö, viherpeipot, käpytikat, palokärki, tilhet ja tänä talvena erittäin runsaslukuinen mustarastas!
Asko Arkkola
